Opas väriteoriaan

Miksi kaikkien maalarien ja kuvittajien pitäisi tietää väriteoriasta?

Yksinkertaista: työmme ja intohimomme kulkee läpi värien ja värillisten maalien käytön. Siksi on tärkeää tietää säännöt, jotka ovat tämän maailman taustalla, eri syistä. Pystyäksesi aina saavuttamaan halutun sävyn, sovittamaan luomuksesi värejä parhaiten, muodostamaan tehokkaita paletteja ja kyllä, myös ymmärtämään ja erottamaan termit kuten värin arvo, värilämpötila, sävy jne.

Ongelmana on kuitenkin se, että väriteoria on varsin monimutkainen: ymmärtääksesi sen täysin, sinun on itse asiassa puhuttava valosta, taittumisesta jne.

Tässä oppaassa annamme sinulle lyhyen johdannon väriteoriaan, jotta saat kaiken tarvitsemasi tiedon viemättä liikaa aikaa.

Hyvää luettavaa!

Lyhyt väriteorian historia

Väriteoria sellaisena kuin sen nykyään tunnemme, on tulos menneisyyden, erityisesti renessanssin suurten intellektuellien pitkästä tutkimuksesta. Tietyt yleisperiaatteet löytyvät jo Leone Battista Albertin ja Leonardo da Vincin muistiinpanoista 1400-luvulla.

Kuitenkin, jos haluaisimme tunnistaa ensimmäisen väripyörän tai väriteorian graafisen esityksen sellaisena kuin sen nykyään tunnemme, meidän on odotettava 1600-luvulle asti: Sir Isaac Newton suunnitteli todellakin 1500-luvun loppupuolella. väriympyrä, jossa toissijaiset värit ovat ensisijaisen värin vieressä.

Newtonin väripyörä

Itse asiassa Newton sävelsi pyörän, joka koostui punaisesta, oranssista, keltaisesta, vihreästä, sinisestä, indigosta ja purppurasta, jotta värin ja toisen väliset suhteet ilmenivät. Siitä hetkestä lähtien väripyörästä tuli tehokkain taiteilijoiden käytettävissä oleva työkalu eri värien välisten suhteiden ja erityisesti päävärien, toissijaisten ja tertiääristen värien välisten suhteiden ymmärtämiseen.

Näistä tutkimuksista lähtien Newton oli edelleen kiinnostunut väreistä ja valosta, kunnes julkaisi vuonna 1706 tutkielman ”Optics, or, a Tratise of the Reflections, Refractions, Inflections and Colors of Light”, jossa suuri matemaatikko kuvasi valon luonnetta. , kuvailee sitä joukoksi värillisiä säteitä, joille on tunnusomaista erilaiset taitekulmat. Newton tuli näihin johtopäätöksiin vuosien kokeilun jälkeen suodattamalla auringonvaloa pimeän ympäristön läpi ja sitten prisman läpi.

Seuraavina vuosikymmeninä Newtonin väriteoriaa tutkittiin, kritisoitiin ja muutettiin.

Tämän teorian kuuluisimpien kriitikoiden joukossa oli esimerkiksi Johann Wolfgang von Goethe, jonka me kaikki tunnemme enemmän kirjallisista teoksistaan ​​kuin tieteellisistä teoksistaan ​​- kuinka tärkeitä tahansa -, joka näkemyksensä selittämiseksi julkaisi esseen ”Zur Farbenlehre”, nimenomaan ”Värien teoria”.

Mitä väriteoria sanoo

Mitä väriteoria sanoo yhteenvetona?

Taiteilijoille on tärkeää, että tämä teoria väittää – ja selittää – että käytännössä kaikki muut värit voidaan saada kolmesta pääväristä. Päävärit ovat magenta, keltainen ja sininen, joita ei voida saada sekoittamalla muita värejä; kolme ensimmäistä, pareittain sekoitettuna, antavat eloa oranssille, vihreälle, violetille ja indigolle. Näitä toissijaisia ​​värejä sekoittamalla voidaan saada mikä tahansa muu väri.

Totta on kuitenkin, että sinäkin olet joskus kuullut, että päävärit eivät ole magenta, keltainen ja sininen, vaan pikemminkin punainen, vihreä ja sininen. Joten jotain on vialla.

Silloin on tiedettävä, että on olemassa vain yksi väriteoria, joka jättää kuitenkin tilaa kahdelle tulkinnalle, joka perustuu ”näkemykseen”. Puhumme siksi additiivisesta synteesistä ja subtraktiivisesta synteesistä.

Jos ajattelemme ihmissilmää ja kaikkia laitteita, jotka yrittävät jäljitellä sitä, puhumme additiivisesta synteesistä: tässä tapauksessa päävärit ovat punainen, vihreä ja sininen, jotka yhdessä muodostavat valkoisen. Tämä johtuu siitä, että silmämme toimivat näin: jos pimeässä huoneessa heijastaisimme kaksi värillistä valoa samaan kohtaan, esimerkiksi punaisen ja sinisen (kaksi lisäainesynteesin pääväriä), näkisimme violetin. Ja se on silmiemme työtä ilman, että kahden valonsäteen välillä on todellista ”sekoitusta”.

Toinen diskurssi on subtraktiivinen synteesi: tässä päävärit magenta, keltainen ja sininen, jotka kaikki yhdessä muodostavat mustan – tai jotain hyvin läheistä. Tämä on yhteenveto, joka kuvaa fysikaalista ilmiötä, joka syntyy, kun päävärien pigmenttejä konkreettisesti sekoitetaan. Tässä värien sekoitus on siksi tehokasta.

Väriteoriaan liittyvät termit

Olemme siis nähneet, mitkä ovat suhteet eri värien välillä. Ongelmana on kuitenkin se, että taidemaailmassa ei puhuta vain väreistä. Ei, puhumme myös sävyistä, kylläisyydestä, arvoista… hämmentymisestä, varsinkin kun puhutaan – tai luetaan – asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä, se on melkein ilmeistä.

Mennään hieman pidemmälle ja katsotaan väriteoriaan liittyvä sanasto.

Mitä kylläisyys tarkoittaa

Mitä tarkoittaa, että tämä väri on enemmän tai vähemmän kylläinen? Yksinkertainen: mitä kylläisempi väri, sitä puhtaampi se on.

Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tehdäksemme öljyväristä vähemmän kylläisen ja siten alentaaksemme sen kylläisyyttä lisäämme harmaata tai muutama tippa sen täydentävää väriä.

Mitä kirkkaus tarkoittaa

Puhumme usein värin kirkkaudesta tai arvosta. Nämä termit osoittavat valkoisen tai mustan määrän kyseisessä värissä.

On sanottava, että kirkkaus ja kylläisyys, vaikka ne ovatkin erillisiä tekijöitä, eivät ole täysin riippumattomia toisistaan, vaan ne liittyvät myös tonaalisuuden käsitteeseen.

Mitä sinun

Tässä on termi, jota käytetään laajalti, mutta ”vaikea”. Tätä sanaa käytetään itse asiassa osoittamaan ei-puhtaita värejä. Siksi ei ole yllättävää, että tätä termiä käytetään hyvin usein värin synonyyminä.

Mitä lämpötila tarkoittaa

Olet varmasti kuullut kylmistä ja lämpimistä väreistä.

Itse asiassa väriympyrä jakautuu kahtia kylmien ja lämpimien värien välillä, jolloin värilämpötila muuttuu suuresti. Toisella puolella on vihreä, sininen ja sininen, toisella keltainen, oranssi ja punainen. Toisaalta valkoinen, musta ja harmaa on yleensä merkitty neutraaleiksi väreiksi, jotka muodostavat kolmannen alueen värilämpötilan suhteen.

Sinulla pitäisi nyt olla melko selkeä käsitys väriteoriasta ja sen taustalla olevista pääkäsitteistä. Hyvää työtä!