Lasten piirtäminen ilmaisuvälineenä

Varsinkin esikielisellä iällä piirtäminen on lasten laajasti käyttämä ilmaisuväline. Monet lapsuuden kliiniset arviointitekniikat perustuvat piirtämisen analyysiin, jota pidetään tunnedynamiikan ja progressiivisen kognitiivisen kehityksen peilinä.

Varsinkin esikielisellä iällä piirtäminen on lasten laajasti käyttämä ilmaisuväline . Monet lapsuuden kliiniset arviointitekniikat perustuvat piirtämisen analyysiin, jota pidetään tunnedynamiikan ja progressiivisen kognitiivisen kehityksen peilinä.

Itse asiassa graafiset taidot eivät kehitty vain iän myötä, vaan myös henkisten kykyjen kehittymisen myötä. Vertailemalla saman lapsen eri ikäisiä piirustuksia voidaan itse asiassa arvioida konkreettisesti kognitiivisten ja edustavien taitojen hankinnan edistymistä. Tietenkin infantiilin grafismin onnellinen kehitys on tiukastiriippuu kyvystä hallita käden motorisia taitoja, näön kehittymistä ja käden ja silmän koordinaatiota.

Näyttää myös siltä, että kielen kehitystaso vaikuttaa jollain tavalla myös graafiseen tuotantoon siinä mielessä, että lapsen on vaikea piirtää spontaanisti esineitä, joita hän ei osaa nimetä. Siksi piirustus heijastaisi lapsen ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Eli kun lapsi tulee tietoiseksi todellisuudesta, on luonnollista, että hän esittää sitä piirustuksessa: esimerkiksi kun ymmärtää, että hänen äitinsä vatsassa on pikkuveli, on tavallista, että hän esittää sitä piirustuksessa. piirustus, ikään kuin vatsa olisi läpinäkyvä ja saattoi nähdä lapsen sisällä.

Lapsen piirustuksessa tapahtuu luonnollista evoluutiota kirjoittelun alkuvaiheesta pyöreän ja huonosti luonnehditun hominidin alkumuotoihin. Vähitellen, yleensä viiden ja seitsemän vuoden välillä , siirrymme tämän tyyppisestä kefaloidimuodosta munanmuotoiseen muotoon, johon lisätään muita graafisia elementtejä. Neljästä kuuteen vuoteen asti avaruussuhteita ei kunnioiteta täysin. Luvut on asetettu rinnakkain läheisyyden tai järjestyksen mukaan.

Vasta kahdeksan vuoden iässä ilmestyivät ensimmäiset ”euklidisen” tyyppiset tilaelementit, toisin sanoen vastavuoroisten ulottuvuuksien kunnioittaminen esitettyjen elementtien välillä, etäisyyksille tai perspektiiville.
Infantiilien graafisten tekniikoiden tutkiminen psykoanalyysin näkökulmasta on sen sijaan tuottanut joukon pohdintoja lapsen emotionaalisesta kehityksestä. Tässä ei oteta huomioon vain kvantitatiivisia parametreja, vaan myös laadullisia näkökohtia, kuten viiva, mitat, tilankäyttö, värit, viivojen ja kulmien käyttö.

On mielenkiintoista huomata, kuinka suunnittelua analysoimalla voidaan korostaa joitakin varhain alkavia häiriöitä: esimerkiksi kehitysvammaisuus, psykoosi, pakko-oireet, posttraumaattisen stressihäiriön esiintyminen. Mutta piirustuksen huolellisesta analysoinnista on myös mahdollista päätellä emotionaalisen epämukavuuden olemassaolo, jota ei muuten ilmaista tai kommunikoi.

Lapsen graafisen tuotannon arviointi hänen ikänsä ja kehityspotentiaalinsa suhteen voi siksi olla hyödyllinen elementti lapsuuden epämukavuuden ehkäisyssä ja tunnistamisessa. Tietenkin tämän arvioinnin luotettavuuden voi taata vain alan pätevän ammattilaisen!